Uusi vammaispalvelulaki (675/2023) on merkittävä askel kohti vammaisten oikeuksien vahvistamista – mutta riittävätkö hyvinvointialueiden resurssit ja osaaminen lain tavoitteiden toteuttamiseen? Vuoden 2025 alussa voimaan tullut uusi vammaispalvelulaki lupaa parempaa yhdenvertaisuutta ja yksilöllisempää tukea. Laki tarjoaa mahdollisuuden kehittää palveluita, jotka vastaavat paremmin vammaisten henkilöiden todellisiin tarpeisiin. Samalla se asettaa hyvinvointialueille haasteita, joihin vastaaminen vaatii sekä resursseja että osaamista. Näitä on tärkeää tarkastella kriittisesti erityisesti nyt, kun hyvinvointialueet hakevat uusia linjauksia ja toimintamalleja.
Huolenaiheita lain toimeenpanossa
Vaikka lain tavoitteet ovat erinomaisia, sen käytännön toteutuksessa on useita kriittisiä kysymyksiä, jotka kaipaavat huomiota. Hyvinvointialueet joutuvat tekemään tulkintoja lain sisällöstä ja soveltamisesta. Tämä voi johtaa merkittäviin eroihin palveluiden toteutuksessa eri alueilla.
- Hyvinvointialueet voivat tulkita lain velvoitteita eri tavoin, mikä voi johtaa siihen, että vammaisten oikeudet toteutuvat eri tavalla riippuen siitä, missä he asuvat. Tämä vaarantaa yhdenvertaisuuden, joka on lain keskeinen periaate.
- Tiukat budjetit ja henkilöstöpula voivat johtaa siihen, että hyvinvointialueet tekevät säästösyistä tulkintoja, jotka eivät vastaa lain henkeä. Esimerkiksi henkilökohtaisen avun määrää tai palveluiden laatua voidaan rajoittaa tavalla, joka ei ole juridisesti perusteltua.
- Hyvinvointialueet, kuten Pohjois-Karjala, kamppailevat jo nyt sosiaali- ja terveydenhuollon resurssipulan kanssa. Uuden lain mukanaan tuomat velvoitteet voivat kuormittaa järjestelmää entisestään. Miten varmistamme, että henkilöstöä ja resursseja riittää, jotta laki toteutuu käytännössä, eikä jää vain paperille?
- Hyvinvointialueet hakevat parhaillaan uusia linjauksia vammaispalveluiden järjestämiseen. Tämä voi aiheuttaa epävarmuutta palveluiden käyttäjille, kun muutoksia tehdään. On tärkeää, että linjaukset tehdään läpinäkyvästi ja yhteistyössä vammaisjärjestöjen ja palveluiden käyttäjien kanssa, jotta vammaisten ääni tulee aidosti kuulluksi.
- Laki korostaa yksilöllisiä palveluita, mutta niiden toteuttaminen voi olla kallista. Hyvinvointialueilla on vaarana, että säästöpaineet johtavat siihen, että yksilöllisistä tarpeista tingitään. Tämä olisi suoranainen ristiriita lain tavoitteiden kanssa.
Yksi suurimmista ongelmista on se, että epäselvät tai virheelliset laintulkinnat voivat jäädä voimaan pitkäksi aikaa, koska oikeuskäytäntöä syntyy hitaasti. Jos vammaisen henkilön oikeuksia loukataan, asia voi edetä hallinto-oikeuteen, korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja jopa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Tämä prosessi voi kestää vuosia, ja sillä välin monet ihmiset voivat jäädä ilman heille kuuluvia palveluita. Korkein hallinto-oikeus antaa ennakkopäätöksiä, jotka ohjaavat lain soveltamista. Kenellä on lopulta riittävästi rahaa, aikaa ja voimia tähän?
Epäselvät laintulkinnat voivat johtaa myös eettisiin ongelmiin. Jos hyvinvointialueet tekevät päätöksiä, jotka eivät kunnioita vammaisten henkilöiden ihmisarvoa tai oikeuksia, seuraukset voivat olla vakavia.
- Jos palveluita rajoitetaan tai niitä ei tarjota riittävästi, vammaisten henkilöiden mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan voi heikentyä merkittävästi.
- Jos vammaiset henkilöt ja heidän läheisensä kokevat, että heidän oikeuksiaan ei kunnioiteta, luottamus hyvinvointialueiden toimintaan voi heikentyä.
Ratkaisuja
Riskien minimoimiseksi tarvitaan selkeitä toimia.
- Uuden lain mukaiset palvelut eivät voi toteutua ilman riittävää rahoitusta ja osaavaa henkilöstöä. Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen henkilöstölle on tarjottava kattavaa koulutusta uuden lain sisällöstä ja sen soveltamisesta. Lisäksi tarvitaan valtakunnallisia ohjeita, jotka varmistavat yhtenäiset käytännöt.
- On tärkeää, että lain toteutumista seurataan tarkasti ja että epäselviin tai virheellisiin käytäntöihin puututaan nopeasti. Tämä edellyttää myös riittäviä resursseja valvontaviranomaisille.
- Vammaispalveluiden kehittämisessä on kuunneltava niitä, joita palvelut koskevat. Avoin vuoropuhelu vammaisjärjestöjen, asiantuntijoiden ja palveluiden käyttäjien kanssa on ainoa keino varmistaa, että palvelut vastaavat todellisia tarpeita.
- Vammaisten henkilöiden ja heidän edustajiensa on oltava mukana päätöksenteossa, jotta heidän tarpeensa ja näkemyksensä tulevat huomioiduiksi.
Uusi vammaispalvelulaki on mahdollisuus, mutta se tuo mukanaan myös vastuun. Hyvinvointialueiden on uskallettava käydä kriittistä keskustelua siitä, miten lain tavoitteet voidaan saavuttaa käytännössä. Kysymys ei ole vain lainsäädännön velvoitteiden täyttämisestä, vaan siitä, millaisen viestin haluamme lähettää yhteiskuntana vammaisten oikeuksista ja yhdenvertaisuudesta.
Ehdokkaana Pohjois-Karjalan aluevaaleissa haluan nostaa esiin nämä kriittiset kysymykset, koska uskon, että vain avoimella ja rehellisellä keskustelulla voimme löytää kestäviä ratkaisuja. Vammaisten ihmisten oikeudet eivät saa jäädä epäselvien laintulkintojen tai resurssipaineiden jalkoihin. Uusi vammaispalvelulaki on mahdollisuus parantaa yhdenvertaisuutta, mutta se vaatii päättäjiltä tarkkuutta, vastuullisuutta ja rohkeutta puuttua epäkohtiin. Meidän on varmistettava, että Pohjois-Karjalassa vammaispalvelut toteutetaan lain hengen mukaisesti ja että jokaisen oikeudet turvataan – ei vain paperilla, vaan myös käytännössä. Se vaatii päättäjiä, jotka ovat valmiita tekemään rohkeita päätöksiä ja varmistamaan, että resurssit ja palvelut vastaavat aidosti alueemme asukkaiden tarpeita.
Tehdään Pohjois-Karjalasta alue, jossa jokaisen oikeudet ja tarpeet otetaan huomioon – ei vain juhlapuheissa tai paperilla, vaan myös käytännön toimissa.
Olen ehdolla Pohjois-Karjalan aluevaaleissa numerolla 2263 ja Joensuun kaupunginvaltuustoon numerolla 44.
