Riippuvuuksien ja päihdeongelmien kanssa kamppailevat ihmiset ansaitsevat parasta mahdollista hoitoa – ja mikä tärkeintä, heillä tulee olla oikeus valita hoitomuotonsa. Vaalikentällä kuulin, että nyt tämä perusoikeus on uhattuna Siun sotessa – Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella.
Tutkimustulokset puhuvat selvää kieltä: psykososiaaliset interventiot, kuten kognitiivinen käyttäytymisterapia, motivoiva haastattelu ja yhteisöhoito, ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi päihdeongelmien hoidossa. Ne eivät ainoastaan auta päihteistä irtautumisessa, vaan parantavat kokonaisvaltaisesti ihmisen fyysistä ja psyykkistä terveyttä sekä sosiaalista toimintakykyä. Kentällä on kuitenkin huoli, että lääkkeettömän kuntouksen tilalla hyvinvointialueet tarjoavat lähetteitä lääkkeelliseen kuntoutukseen.
Vastoin yleistä harhaluuloa, lääkkeetön kuntoutus on usein kustannustehokkaampaa kuin perinteinen lääkkeellinen laitoshoito. Tutkimukset osoittavat, että yhteisöpohjaiset kuntoutusohjelmat tuovat merkittäviä säästöjä verrattuna lääkkeelliseen kuntoutukseen. Tämä ei ole vain taloudellinen kysymys – se on myös inhimillinen.
Suomalainen päihdehoitojärjestelmä on perinteisesti perustunut monipuoliseen lähestymistapaan, jossa yhdistyvät sekä lääkkeelliset että psykososiaaliset hoitomuodot. Tämä kokonaisvaltainen lähestymistapa on ollut yksi järjestelmämme vahvuuksista. Nyt on huoli, että tätä menestysreseptiä ollaan mahdollisesti romuttamassa.
Yksilöllisyys on valttia
Jokainen päihderiippuvuudesta kärsivä on yksilö, jonka tarina ja tarpeet ovat ainutlaatuisia. Siinä missä yksi hyötyy lääkkeellisestä korvaushoidosta, toinen tarvitsee yhteisöllistä tukea ja terapeuttista keskusteluapua. Tutkimukset osoittavat, että erityisesti kaksoisdiagnoosipotilaiden kohdalla integroitu hoito, joka yhdistää mielenterveys- ja päihdepalvelut, tuottaa parhaat tulokset.
On eettisesti kestämätöntä pakottaa kaikki päihdeongelmista kärsivät samaan muottiin. Lääkkeettömän kuntoutuksen leikkaaminen olisi suopeasti loukkaus yksilön itsemääräämisoikeutta kohtaan. Jokaisella tulee olla oikeus valita hoitomuotonsa informoidun päätöksen pohjalta.
Yhteisöllisyyden voima
Terapeuttisten yhteisöjen merkitystä ei voi ylikorostaa. Ne tarjoavat turvallisen ympäristön, jossa vertaistuki ja sosiaalinen oppiminen tukevat toipumista. Pelkkä lääkehoito ei koskaan voi korvata sitä voimaa, jonka yhteisö ja jaetut kokemukset tarjoavat.
Päihdeongelmien hoito ei ole vain lääketieteellinen kysymys – se on syvästi inhimillinen haaste. Lääkkeettömän kuntoutuksen alasajo olisi historiallinen virhe, joka maksaisi sekä rahassa että inhimillisenä kärsimyksenä. Meidän on puolustettava jokaisen oikeutta valita oma polkunsa kohti toipumista.
Päihdeongelmista toipuminen on matka, ei määränpää. Älkäämme tehkö siitä yhtään vaikeampaa rajoittamalla niitä reittejä, joita pitkin tätä matkaa voi kulkea.
