Paavi Franciscus on kuollut, joten katsaus hänen kiertokirjeisiinsä, jotka käsittelivät erilaisia teologisia ja sosiaalisia kysymyksiä, on paikallaan. Nostan esille muutaman näistä kirjeistä.
”Lumen Fidei” (2013) oli hänen ensimmäinen kiertokirjeensä, jossa hän tarkasteli uskoa elämää muovaavana opasvalona. Tässä kirjeessä hahmottui hänen visionsa kirkosta ja uskosta, jotka ilmentävät toivoa ja rakkautta tässä maailmassa.
”Laudato Si'” (2015) keskittyi ympäristöongelmiin, kritisoi kulutusta ja kutsui kristittyjä toimimaan ekologisten kriisien ratkaisemiseksi. Tämä kiertokirje korosti ihmisten ja luomakunnan välistä suhdetta hyödyntäen ”luomisen evankeliumia” ja korostaen ympäristön pilaantumisen vaikutuksia taloudellisesti köyhiin.
”Fratelli Tutti” (2020) käsitteli veljeyden ja sosiaalisen ystävyyden teemoja.
Kaikissa näissä teoksissa paavi Franciscus korostaa ykseyden ekklesiologiaa eli oppia kirkosta, ja kutsuu perheitä omaksumaan maailmaa Kristuksen yhdistävällä armolla sekä laajentamaan kotielämässä opittua ykseyttä kaikille Jumalan lapsille ja luomakunnalle. Hänen opetuksensa korostavat johdonmukaisesti uskon, ympäristöstä huolehtimisen ja sosiaalisen solidaarisuuden merkitystä, kritisoiden samalla modernia ajatusta, että kaikki maailman ongelmat on ratkaistavissa vain teknologisesti.
Paavi Franciscuksen teologialle oli luonteenomaista keskittyminen evankeliumin sanoman olemukseen palaamiseen ja Jumalan armon ensisijaisuuden korostamiseen kristillisessä moraalissa. Hänen lähestymistapansa kristilliseen moraaliin keskittyi henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalaan, ei tiukkaan sääntöjen noudattamiseen. Hän korosti, että moraalinen käyttäytyminen kumpuaa rakkaudesta ja opetuslapsuudesta. Franciscus korosti armon, ilon ja etuoikeutetun vaihtoehdon merkitystä köyhille, ja hänen näkemyksensä juurtuu uuteen kristologiseen käänteeseen, jonka Vatikaanin toinen kirkolliskokous aloitti. Samalla kun Franciscus ylläpiti perinteisiä katolisia opetuksia, hän haastoi kirkkoa keskittymään uskon oleellisiin asioihin ja olemaan lähetystyössä maailmassa. Franciscuksen perintö korostaa keskeisten kristillisten mysteerien ja syrjäytyneisiin sitoutumisen välistä yhteyttä, mikä näkyy hänen kiertokirjeessään ”Evangelii Gaudium”.
Paavi Franciscus johdonmukaisesti kannatti kirkkoa, joka tavoittaa reuna-alueet ja korostaa armoa ja osallisuutta. Hänen yksinkertainen elämäntapansa ja suora kommunikointityylinsä lisäsivät hänen suosiotaan, vaikka jotkut hänen toimistaan saivatkin kritiikkiä. Hänen perintönsä näyttäisi olevan yritys uudistaa kirkon lähetyssaarnaavaa läsnäoloa maailmassa samalla, kun hän korosti armoa, iloa ja paluuta kristillisen uskon perusnäkökohtiin.
Melkoinen perintö ensimmäiseltä paavilta eteläiseltä pallonpuoliskolta sekä Amerikan mantereelta ja ensimmäiseltä jesuiittapaavilta, joka ensimmäisenä otti nimekseen Franciscus korostaen nöyryyttä, huolta köyhistä ja keskittymistä armoon, kuten Jumalan pieni köyhä Franciscus Assisilainen aiemmin.
Kristus nousi kuolleista – totisesti nousi!
Kuva: CNS photo/L’Osservatore Romano via Reuters
