Sivistys. Sana, joka kantaa mukanaan painoarvoa ja lupauksen paremmasta maailmasta. Suomalaisuuden ytimessä, sen syvimmissä juurissa, sykkii ajatus sivistyksestä. Me olemme kansa, joka on noussut köyhyydestä ja syrjäisestä asemastaan juuri sivistyksen avulla. Se on ollut avainasemassa siinä, että olemme rakentaneet yhden maailman tasa-arvoisimmista ja hyvinvoivimmista yhteiskunnista. Juuri siksi sivistys on yksi tärkeimmistä asioista, joista kunnissa päätetään – ja juuri siksi se tulee pitää kuntapolitiikan keskiössä.
Mutta mitä sivistys oikeastaan tarkoittaa? Se on paljon enemmän kuin koulutus. Se on paljon enemmän kuin oppikirjat, ylioppilastutkinnot tai korkeakoulututkinnot. Sivistys on ajattelun voimaa, luovuuden lähde ja yhteiskunnan moraalinen kompassi. Se on kykyä ymmärtää maailmaa, tehdä viisaita päätöksiä ja elää toistemme kanssa sopusoinnussa. Ja kun puhumme sivistyksestä kunnallisessa kontekstissa, siihen kuuluu koulutuksen lisäksi myös kulttuuri ja kirjasto – kaksi instituutiota, jotka ansaitsevat vähintään yhtä paljon huomiota kuin koulut.
Koulutus on perusta, jolle kaikki rakentuu
Jokainen suomalainen ymmärtää, että koulutus on sivistyksen ydin. Koulutus ei vain anna lapsille ja nuorille tietoja ja taitoja, vaan se myös opettaa heille empatiaa, kriittistä ajattelua ja vastuun kantamista. Ilman laadukasta koulutusta emme voi toivoa tulevaisuuden olevan valoisa. Koulut tarjoavat jokaiselle lapselle mahdollisuuden murtautua omien lähtökohtiensa rajoitteista, tavoitella unelmiaan ja löytää oma paikkansa yhteiskunnassa.
Kuntien vastuulla on varmistaa, että jokainen koulu tarjoaa tasa-arvoiset mahdollisuudet. On huolehdittava siitä, että opetuksen taso säilyy korkeana ja että resurssit riittävät pienempiin luokkakokoihin, erityisopetukseen ja opettajien hyvinvointiin. Koulutuksen laatu on suoraan sidoksissa siihen, millaisia kansalaisia me kasvatamme – ja millaisia päätöksiä he tulevat tekemään tulevaisuudessa.
Kulttuuri on sielun sivistys
Jos koulutus on mielen sivistystä, kulttuuri on sielun sivistystä. Kulttuuri antaa meille mahdollisuuden tarkastella maailmaa eri näkökulmista, purkaa ennakkoluuloja ja löytää yhteisiä kokemuksia. Se yhdistää meitä yli sukupolvien ja rajojen.
Kunnat ovat avainasemassa kulttuuripalveluiden tarjoamisessa. Paikalliset teatterit, konserttisalit, taidenäyttelyt ja kulttuuritapahtumat eivät vain tuo iloa elämäämme, vaan ne myös rakentavat yhteisöllisyyttä. Kulttuuri on se liima, joka pitää meidät yhdessä – myös vaikeina aikoina. Siksi kunnallispolitiikassa tulisi aina katsoa kulttuuripalveluiden rahoitusta kauaskantoisella näkemyksellä. Jokainen euro, joka sijoitetaan paikalliseen kulttuuriin, maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti henkisen hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden muodossa.
Kirjastot ovat sivistyksen majakoita
Ja sitten ovat kirjastot – suomalaisen sivistyksen todelliset majakat. Kirjastot ovat paljon enemmän kuin hyllyjä täynnä kirjoja. Ne ovat portteja maailmaan, paikkoja, joissa jokainen voi oppia, kasvaa ja unelmoida. Kirjastot ovat kaikille avoimia, riippumatta siitä, kuka olet, mistä tulet tai paljonko rahaa sinulla on. Tämä tasa-arvoisuuden periaate tekee kirjastoista yhden suomalaisen yhteiskunnan suurimmista saavutuksista.
Kunnilla on erityinen vastuu kirjastojen tulevaisuudesta. Digitalisaation myötä kirjastojen rooli on muuttunut, mutta niiden merkitys ei ole vähentynyt. Ne ovat edelleen paikkoja, joissa voi opiskella, käyttää tietokonetta, osallistua tapahtumiin tai vain paeta hetkeksi arkea. Kirjastot ovat kansakunnan muistikirjoja ja unelmien työpajoja. Siksi on tärkeää, ettei niiden rahoitusta leikata, vaan pikemminkin kehitetään kirjastojen palveluita vastaamaan nykypäivän tarpeita.
Sivistys on sijoitus tulevaisuuteen
Sivistys ei ole vain menneisyyden perintö, jota vaalimme – se on myös sijoitus tulevaisuuteen. Kun kuntavaaleissa tehdään päätöksiä koulutuksesta, kulttuurista ja kirjastoista, kyse ei ole vain tämän päivän politiikasta. Kyse on siitä, millaisen yhteiskunnan haluamme jättää seuraaville sukupolville.
Sivistys on suomalaisen kansakunnan perusta, mutta sen ylläpitäminen ei ole itsestäänselvyys. Se vaatii rohkeita päätöksiä, riittäviä resursseja ja ennen kaikkea arvostusta. Meidän on muistettava, että sivistys ei ole vain yksilön etuoikeus, vaan koko yhteiskunnan yhteinen projekti – ja että ilman sitä meillä ei ole kestävää tulevaisuutta.
Kuntavaaleissa äänestämme siis paljon muustakin kuin koulujen, kulttuurin ja kirjastojen budjeteista. Äänestämme siitä, minkälaisen maan haluamme. Ja kun teemme sen sivistyksen nimissä, voimme olla varmoja, että rakennamme yhdessä parempaa Joensuuta, Pohjois-Karjalaa ja Suomea.
