Elämme aikaa, jossa ympärillämme näkyy yhteiskunnan jakolinjoja, yksinäisyyttä ja eriarvoisuutta. Samalla kun teknologia yhdistää meitä ennennäkemättömällä tavalla, monet kokevat syvää yksinäisyyttä. Vaikka vaurautta on enemmän kuin koskaan, liian moni jää sen ulkopuolelle. Politiikka ei ole vain hallinnointia tai resurssien jakamista – se on syvimmillään ihmisrakkauden toteuttamista käytännön tekojen kautta.
Ihmisrakkauden perintö yhteiskuntamme perustana
Historiasta voimme oppia paljon siitä, miten edistyneet yhteiskunnat ovat aina perustuneet keskinäiseen huolenpitoon ja solidaarisuuteen. Jo Bysantin valtakunnassa filantropia – ihmisrakkaus – oli enemmän kuin pelkkää hyväntekeväisyyttä; se oli yhteiskunnan perusrakenne. Siellä köyhien, sairaiden ja heikoimmassa asemassa olevien huolenpito ei ollut vain yksittäisten hyväntekijöiden tehtävä, vaan koko yhteiskunnan velvollisuus. Nykyisessä maailmassa, jossa yksilökeskeisyys korostuu, tarvitsemme enemmän kuin koskaan tätä yhteisvastuun ymmärrystä. Ihmisrakkauden periaate kutsuu meitä näkemään jokaisen ihmisen arvon riippumatta hänen sosiaalisesta asemastaan, terveydentilastaan tai taloudellisesta tilanteestaan.
Nykyinen kulutusyhteiskuntamme ohjaa meitä usein kapean toiminnalliseen ja materialistiseen maailmankuvaan. Se keskittää ajatuksemme aineellisten hyvyyksien hankkimiseen ja kuluttamiseen, jolloin ihmissuhteiden merkitys ja yhteisöllisyyden voima jäävät taka-alalle. Elämme paradoksaalisesti vankina syvässä yksinäisyydessä kaiken runsauden keskellä. Yhteiskunnallisessa keskustelussa etsitään voittajia ja häviäjiä sen sijaan, että rakentaisimme yhteistä hyvää. Se on lyhytnäköistä politiikkaa ja jättää jälkeensä eriarvoisuutta ja katkeruutta. Vaihtoehto on politiikka, joka tunnistaa keskinäisriippuvuutemme.
Me kaikki olemme osa samaa yhteiskuntaa, ja vahvuutemme riippuu siitä, kuinka hyvin pidämme huolta sen heikoimmista jäsenistä. Ihminen kukoistaa vasta silloin, kun hän pääsee oman itsekeskeisyytensä vankilasta vapauteen, jossa voi aidosti kohdata toisen ihmisen ja kantaa vastuuta laajemmasta yhteisöstä.
Vastuullisen politiikan käytännön ulottuvuudet
- Sosiaali- ja terveydenhuolto sekä sosiaalinen turvaverkko on nähtävä yhteiskunnan perustavanlaatuisena vastuuna. Tämä ei ole vain taloudellinen kysymys, vaan moraalinen välttämättömyys. Jokaisen täytyy voida luottaa siihen, että sairastuessaan, vanhetessaan tai kohdatessaan elämän kriisejä yhteiskunta ei hylkää häntä.
- Meidän on suhtauduttava erityisellä huolenpidolla niihin, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa – vanhuksiin, vammaisiin, mielenterveyden haasteita kohtaaviin ja lapsiin. Historia on osoittanut, että yhteiskunnan vahvuus mitataan sillä, miten se kohtelee heikointa jäsentään.
- Empatia ja myötätunto eivät ole politiikassa heikkoutta, vaan vahvuutta. Päätöksiä ei pidä tehdä vain lukujen ja tilastojen pohjalta, vaan niiden inhimillisten vaikutusten perusteella, joita ne aiheuttavat todellisten ihmisten elämässä.
- Meidän tulee toimia pitkäjänteisesti ja kestävästi. Hyvä politiikka ei tavoittele pikavoittoja, vaan rakentaa perustuksia tuleville sukupolville. Tämä koskee niin ympäristöpolitiikkaa, taloutta kuin sosiaalisia rakenteita.
Kohti parempaa huomista
Vastuun kantaminen yhteiskunnassa ei ole vain velvollisuus – se on mahdollisuus rakentaa jotain parempaa. Maailmassa, jossa individualismi ja oman edun tavoittelu ovat nousseet miltei hyveiksi, on vallankumouksellista puhua yhteisöllisyydestä, vastuusta ja ihmisrakkaudesta. Ehdokkaana pyrin mahdollisuuteen rakentaa sellaista Joensuuta ja Pohjois-Karjalaa, jossa kukaan ei jää yksin, jossa yhteisö kannattelee heikointa jäsentään, ja jossa jokaisella on aito mahdollisuus elää arvokasta ja merkityksellistä elämää.
Ihmisrakkaus käytännön politiikassa tarkoittaa sitä, että näemme jokaisen ihmisen arvon ja potentiaalin. Se tarkoittaa, että rakennamme järjestelmiä, jotka tukevat ihmistä hänen elämänsä eri vaiheissa. Se tarkoittaa, että kohtelemme toisiamme kunnioituksella ja arvostuksella, erityisesti niitä, joiden ääni ei muuten tulisi kuulluksi.
Olen valmis kantamaan tämän vastuun ja tekemään politiikkaa, joka asettaa ihmisen ja yhteisön keskiöön. Olen valmis puolustamaan niitä arvoja, jotka ovat kautta historian osoittautuneet kestäviksi ja merkityksellisiksi: oikeudenmukaisuutta, myötätuntoa ja yhteistä hyvää. Olkaamme yhdessä rakentamassa sellaista yhteiskuntaa, joka muistetaan ei vain tehokkuudestaan tai vauraudestaan, vaan ennen kaikkea ihmisrakkaudestaan ja siitä, miten se piti huolta jokaisesta jäsenestään.
